Se oli ja meni taas viikonloppu.

Ja kuinka ollakkaan jääkiekon merkeissä. Sehän se on ollut sitä meidän elämää jo 11-vuotta. Poika -97 aloitti jääkiekon ollessaan 5-vuotias ja pelasi aktiivisesti aina tuonne viimevuoden syyskuuhun.Olkapää häneltä leikattiin marraskuussa -13 ja sen jälkeen ei ole jääkiekkoa pelannut ja näin tämä harrastus hänenosaltaan on nyt loppu. Mutta aloitti hän nyt sitten tänä syksynä sählyn,joten jonkinlaista liikuntaa kuitenkin. Tyttö -02 meillä nyt kuitenkin pelaa siis jääkiekkoa ja hänkin on aloittanut sen 5-vuotiaana. Nyt pelataan Harjun Kiekko 02 AAA joukkueessa ja D-tyttöjen pelit pelataan. Harrastuksena tuo jääkiekko on ollut koko perheelle,koska ei joukkueet toimi ilman vanhempia.On jos jonkinlaista toimihenkilö tointa sekä myös ihan KKK jokaiselle vanhemmalle kustanna,kyyditä,kannusta ;) Minä toimin 7 kautta pojan joukkueen rahastonhoitajana ja isäntä huoltajana ja nyt pojan lopettaessa isäntä siirtyi huoltamaan tyttöjä. Tämä on meidän elämää ja me tykkäämme siitä ja onhan se ihanaa katsoa noitten lasten energistä menoa ja hauskanpitoa tuolla jäällä ja pelikentillä muutenkin. Harmaan pilven tuo kuitenkin ne vanhemmat,jotka ottavat liian tosissaan ja kamala karjuminen ja huutaminen kentänlaidalla lapsille. Kuulostaa kyllä väliltä ihan kauhealta ja on sitä tullut sanottuakin jokusen kerran asiasta. Kannustaminen ja kehuminen onnistumisista on paljon parempi,kun kokoajan huutaa neuvoja ja "haukkua". Kyllä säälitti eilisessäkin pelissä taas,kun yksi isä komensi poikaansa ja jopa valmennuksellekin alkoi ohjeita antaa.Meni myös sitten tuomarinkin haukkumaan,kun ei ollut mieleinen rangastus ilmeisesti. Mutta näitä on nähty vuosien varrella todella paljon sekä vanhemmissa,että myös valmentajissa. Annetaan lasten harrastaa ja kannustetaan heitä siinä ja muistetaan kehua myös.Nyt minun täytyy aloittaa ruuan valmistus,kun neidillä on taas aikaiset harjoitukset tänään. 

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!